Porin Matin makeover

Talon vanha puoli koostuu tupakeittiöstä, porstuasta ja kammarista.
Vaatimaton mökki.
Tulisijoja on silti kaksi. Molemmissa huoneissa omansa.
Tupakeittiössä leivinuuni-puuhella ja kammarissa lämmittää Porin Matti.

Sinänsä sääli tuo Porin Matti. Tai ei hänessä mitään säälittävää ole. Vaan siinä, että kammarin kulmasta on aikoinaan purettu uskoakseni aika herttainen kaakeliuuni. Sen maalliset jäännökset löytyi takapihan puolelta kun maata muokattiin. Sain kerättyä talteen nämä muutamat käsin valmistetut kaakelit ja aion ne hyödyntää jossain. Kun löytyy oikea paikka ja tarve.

Tällaisella kaakelilla vuorattu uuni
ollut muinoin huoneen nurkassa.

No mutta, turha itkeä menneiden perään. Puhutaan Porin Matista.
Ei hänkään mikään eilisen teeren poika ole. En edes tiiä mitä toi teeren poika-vertaus tarkalleen meinaa tai mistä se juontaa, mutta se puhutteli tässä kohtaa.

Tuossa vasemalla Matin kylkeen nojaa
 yksi kaakeli edesmenneestä kaakeliuunista.

Kammari koki totaalisen pintaremontin muuntautuessaan työhuoneeksi. Olihan siinäkin ihan helvetimoinen urakka, vaikka piti olla vain pieni ja nopea ehostus. Palaan sen vaiheisiin joskus. Kuitenkin.
Huoneen keskiössä pönöttää (vinossa!) herra Porin Matti. Vanhat tapetit, levyt ja muut aikansa nähneet materiaalit purettiin ensin huoneesta. Sitte tuli Porin Matin vuoro.
Hän oli tosiaan hiukan tuommonen kakkamaisen värinen. Lisäkuorrutteena ruostepylpyrää siellä täällä.

Tuo hopeamaali...

Ja luukut.
Luukut oli maalattu tietenkin sillä perkeleen hopeamaalilla, jolla selkeesti kaikki maailman luukut on maalattu joskus muinoin kun sellainen maali on keksitty! Plääh.
Kai se sitten on todettu joskus näyttäväksi. Itse kavahdan sitä, pidän enemmän alkuperäisestä, epätasaisesta teräksen sävyistä.

Porin Matin uudeksi väriksi halusin vaatimattomasti TÄYDELLISEN harmaan.
Eli harmaa, joka ei varsinaisesti ole harmaa, vaan lähes valkoinen, mutta ei valkoinen eikä lämpimiin vaaleisiin sävyihin taittuva, eikä sinertävä, eikä vihertävä.
Tiedättehän. Täydellinen harmaa. Maailman vaikein sävy löytää.
No mutta. Se näytti löytyvän pitkällisten tutkimusten ja vertailuiden tuloksena.

Tässä väri näyttää kermaiselta, mitä
se ei luonnossa ole. Höh.

Tässä sävy on aikalailla omimmillaan.

Olen tyytyväinen. Hyvin tyytyväinen.

Porin Matin kunnostus eteni näin:

Perus pesu ja irtolika pois.
Multicutterilla koko peltikuoren hionta (120) varovasti. Ruostekohdat tarkemmin.
Luukut purettiin, hiottiin ja käsiteltiin osin ruosteenpoistoaineella.
Hionnassa toimi hyvänä apuna porakoneeseen liitettävä pyöreä teräsharja. Tai siis ilman sitä ei olisi luukkujen ja jalkojen kuviot päässet eroon tuosta ihanasta hopeamaalista.
Hiomisten jälkeen taas perusteellinen puhdistus.

Tikkurilan Helmi kiiltävä kalustemaali
Sävy: 1951
Avot!

Etsin pitkään tietoa sopivasta maalista joka kestää lämpöä mutta asettuu kauniisti.
Netistä en tietoa löytänyt, joten päätin ottaa ihmiskontaktin.
Kysyin maalikaupasta ja meinasivat että Helmi kestää muistaakseni n 85asteen kuumuuden.
No, sen tulee näkemään sitten ajan saatossa kuinka Matin käy.

Kyseinen sävy todella osoittautui täydellisen harmaaksi tämän huoneen valotilanteen syleilyssä.
Maalasin Matin 3 kertaa, annoin kuivua vuorokauden kerrosten välillä.

Luukut takaisin paikoilleen!

Kyllä kelpaa työskennellä tilassa jossa tämmöinen komistus lämmittelee selkää