Kylmälle kyytiä ja kuumia kylpyjä

Lempipaikkani. Kylpyhuone.

Lempipaikkani Talossa on kylpyhuone, sillä se on laajennusosasta eniten valmis. 

Ja koska siellä on kylpyamme.

Kylpyamme, joka on tavallaan pääsyyllinen siihen, miksi rakentaminen lähti ihan vaan pikkasen lapasesta. 

Talossani ei ollut alunperin kylpyhuonetta lainkaan. Ulkohuussi ja pihasauna toimivat mainiosti vielä ensimmäisinä vuosina, satunnaisesti tapaillessamme.
Kun aloin viihtyä Taloni kanssa enemmän, huomasin haaveilevani kylpyhuoneesta.

Mutta entä kylpyamme? Rakastan kylpemistä. 

Taloni vanhaan osaan (n. 45m2) ei mitenkään saanut rakennettua sellaista kylpyhuonetta jonne amme olisi mahtunut. Sitten se iski. Hulluus.
Päätös siitä että olisi rakennettava jonkinmoinen pieni laajennusosa.
Pieni. Se oli se alkuperäinen ajatus. Toisin kävi.

Kesä saa tulla ikkunoista sisään. Talvi ei.

Tiesin heti haluavani ammeen viereen isot ikkunat. TAI kylpyhuoneeseeni isot ikkunat, joiden viereen saa ammeen.
Mutta niin. Sama se miten päin. Mulla se meni juurikin niin, että kylpyhuone rakentui ammeen ympärille. Ehdottomasti.

Tiesin myös heti, että haluan koko laajennusosaan vanhat ikkunat ja ovet. Sillä haluan lisäosan sulautuvan huomaamattomasti vanhaan Talooni. Pyrin kaikessa siihen, ettei laajennuksen rakennusvuotta huomaa heti ensisilmäyksellä.
Haluan että se henkii kokonaisuudessaan vanhaa aikaa.

Tiesin siis mitä halusin Taloni laajennusosalta. Halusin ja tiesin. Tiesin ja halusin.

Mutta en todellakaan tajunnut mitä kaikkea se tulisi vaatimaan.
Järjen, ajan ja elämän.

Vanhat karmit ja ikkunat ennen lukuisia kunnostusvaiheita ja -tunteja, -päiviä tai jopa -kuukausia.

Etsin sopivia ikkunoita pitkään. Lopulta löysin lähes lottovoitoksi osoittautuneen ilmoituksen. Kuusi karmipakettia ikkunoineen parilla sadalla eurolla.
Myyjä oli vaihtamassa 1800-luvun lopulla rakennettuun kartanoonsa uusia ikkunoita ja oli näin luopumassa vanhoista kulahtaneista, osin rikkinäisistä ikkunoistaan.
Toisen romu on toisen aarre. Myyjä olisi pilkkonut karmit polttopuuksi, jos en olisi ottanut niitä kaikkia. Otin kaikki, vaikka tarve olikin vain neljälle.
En kärsinyt ajatusta palavista komeista kovapuisista karmeista. Tällaisista ikkunallisista karmipaketeista saa maksaa Rakennusapteekissa moninkertaisen summan.
Mulla kävi tuuri. Kerrankin.

Ikkunat olivat aavistuksen suunniteltua isommat, mutta tuskaisten etsintöjen jälkeen ajattelin, että olkoot. Onpahan sitten persoonalliset.
Ja nyt en vaihtaisi pois. Ne sopivat omaan silmääni täydellisesti, vaikka eivät suomalaista rakennusperinnettä noudatakaan.
Mut mitä sitten.

Karmien ja ikkunoiden kunnostus on oma lukunsa. Kiroilen joskus toiste niistä.
Nyt kun ei juuri kiroilututa. Tunnelma on leppoisan lempeä kuuman kylvyn jäljiltä.
Kuumasta kylvystä on tosin paljon mukavampi nousta ylös, jos kylpyhuoneen ikkunoista ei huuda pakkanen sisään.

Ikkunan ja karmin rako toimii Taloni ilmastoinnin korvausilman lähteenä.
Takuulla raikasta huoneilmaa.

Vanhat ikkunat ovat kauniita ja ne toimivat Talon luonnollisen ilmastoinnin korvausilman lähteenä. Talveksi ne on kuitenkin tilkittävä. Sillä muuten kylään tulevat viima ja vilu. Ja ne eivät totisesti ole tervetulleita tähän Taloon.

Tilkitsemiseen käytän pellavanauhaa ja ikkunapaperia. Pellavanauha voi kuulostaa hifistelyltä. Mutta koska sain sitä ison rullan alle kympillä, niin sillä teen.
Lisäksi, sehän ei ole mitään kertakäyttötavaraa. Samoilla nauhoilla taistellaan useampi talvi, uskoisin.

Ystäväni on käyttänyt pumpulia samaan tarkoitukseen ja on kuulemma toiminut moitteetta sekin. Luulisin ettei materiaalilla ole sinänsä väliä, kunhan se hengittää ja sen saa tilkattua napakasti rakoihin.

Pellavanauhaa ja ikkunapaperia.

Leikkaan nauhan puoliksi,
sillä ikkunani rakoihin tämä riittää.

Tylsä puukko toimii oivasti tilkkauksessa.

Tilkitty rako. Pellava ei saa pullottaa raoista. Jos näin on,
paperi ei liimaudu tarpeeksi tiiviiksi.

Liimapaperi kastellaan...

Lopuksi painellaan liika kosteus pois.
Näin paperi liimautuu hyvin.

...ja kevyesti painamalla liimataan
pellavanauhalla tilkityn raon päälle.

Valmista! Ilmastointi on niin sanotusti käännetty talvi-modeen.
Ei vedä!

Appelsiinipuun yksi ainokainen hedelmä.

Noin. Nyt kelpaa taas nauttia kuumista kylvyistä ilman tuulen ujellusta. Myös appelsiinipuulla on kotoisampaa.
Hän muutti Talooni viime keväänä Espanjasta.
Autolla matkustimme yhdessä Euroopan halki tänne kylmyyteen.
Nyt jännitämme kuinka hän selviää ensimmäisestä oikeasta talvestaan.
Meissä on paljon samaa.
Rakastamme valoa, aurinkoa ja lämpöä.
Ja se saakin taas miettimään.
Että miten helvetissä me päädyttiin tänne pimeän ja kylmän valtakuntaan?